Palautetta kirjasta eli miltä tuntuu kirjan oma elämä

Onhan se melkoista päästää kirja käsistään maailmalle. Kas kun koskaan ei tiedä, kuka sitä lukee ja mitä lukijat siitä ajattelevat. 
'
Mutta tiedättekös, on aika mahtava tunne saada palautetta. Varsinkin kun toiset tykkäävät ja toiset eivät, mutta toistaiseksi kaikki ovat antaneet palautteensa ystävälliseen henkeen tai rakentavasti. 

On myös hauskaa kuulla, mikä teksti on kenenkin suosikki. Lyhytproosakokoelman etu on, että kokonaisuus voi olla jonkun mielestä hyvä, vaikka ei jokaisesta tekstistä pitäisi. Romaanin kohdalla loistava alku ei oikein anna anteeksi heikkoa loppua, tai toisin päin. 

Sain äitini ystävältä, kirjallisuuteen paljon perehtyneeltä Varpu Taanilalta Kohtauksia-kokoelmasta kirjallisen palautteen, josta olen tosi otettu. Varpu antoi luvan myös julkaista otteita siitä täällä sivustolla. 

Arvio Anna Kurkelan lyhytproosateoksesta Kohtauksia:

"Kirjan novellit ja aforistiset runot ovat lyhyen iskeviä. Ne alkavat tehokkaasti ja vievät lukijan suoraan asiaan tai tilanteeseen ilman taustoja, kuten hyvän novellin kuuluukin tehdä." 

"Oivallisia ovat novellien loput, jotka napsahtavat paikoilleen kuin telinevoimistelijan alastulot permannolle. Ne panevat asiat kohdalleen." 

"Kieli on viimeisteltyä, lauseet ja virkkeet huolellisesti muotoiltuja, ja käytetyt kielikuvat tuoreita, esimerkiksi 'Jääkerros on sulanut ja antanut vihdoin myötä auringon ja hiekan hivutustaistelulle. Jalkojen alla rahisee kulmikas sora.'"

"Sanaston tyylikirjo liikkuu hienostuneen aistillisesta lähes alatyyliseen ilmaisuun, novellin sisällön mukaan. Lyhyet otsikot toimivat avaimina kerrontasisältöön."

"Ensimmäistä lukuunottamatta novelleissa on ulkopuolinen, tarkkaileva kertoja, jonka tähtäimessä on nainen, joka kokee yksinäisyyttä, riittämättömyyttä ja hakee kontaktia toiseen ihmiseen ja hyväksyntää. Välillä hän onnistuu, kuten Taitekohdassa osion runossa Jaettavaksi asti: - - 'sain niin runsaasti/ että onnesta riitti hymyjä/ jakaa arjessa tuntemattomille.'."

"Parhaana pidän teoksen novellia Peili, jossa osuvasti kuvataan pitkän avioliiton tuomaa arkea ensihuuman haihduttua. Nainen kokee tilanteen miestä voimakkaammin ja syyttelee siitä sekä miestään että itseään. Vielä nuorella kirjailijalla on ohje ikääntyneille naisille: vaatii kypsyyttä osata nähdä totuus tilanteessa ja tehdä korjausliike. Vain itseään voi muuttaa." 

"Kohtauksia-kirjan nainen elää kovassa, vaativassa maailmassa, jossa elämä ei ole täydellistä, josta puuttuu jotain, vaikka 'kaikki mapit ja kansiot ovat täydellisessä järjestyksessä' (Kuusi riviä, Lista). Lukija jää kysymään, riittääkö aisti-ilo korvaamaan puhtaan rakkauden ja läheisyyden." 

"Kohtauksia on osuva nimi kirjalle; kohtaamiseen tarvitaan kaksi tasavertaista ihmistä, kohtauksen voi kokea yksinkin."

Kiitos Varpu sekä näistä kommenteista että toivotuksesta jatkaa kirjoittamista! ​En tosin tiedä, osaisinko sitä lopettaa, vaikka haluaisin... :D