Tä-dää! Kirja on käsissä ja painosta tulleet kirjalaatikot vanhempien varastoon säilöttynä. On siis aika järjestää kirjalle julkaisutilaisuus.  

Jos pitää valita oikein hyvä aika kirjan julkaisulle, niin sehän on tietysti lokakuu. Jos taas pitää valita lokakuusta kaikkein huonoin hetki kirjan julkaisuun, niin sehän on tietysti Helsingin kirjamessujen aikaan, jolloin kirjallisuusaiheista on ylitarjontaa muutenkin.

Touché! Valitsin siis kirjan julkaisutilaisuuden ajankohdaksi Kirjamessu-perjantain. Ja sillä mennään. Perjantai 25.10. oli yksinkertaisesti ainoa lokakuun ilta, joka tässä työrumbassa ja arkisambasssa onnistui irrottaa asialle. Olen siis siihen tyytyväinen, kävi miten kävi. 

Juhlien järjestäjänä tykkään noudattaa linjaa enemmän on enemmän (vieraita ja miksei kaikkea muutakin). Enemmän kaikkea tarkoittaa myös enemmän suunnittelua, joten olen viime ajat tilaillut kakkuja, ostellut skumppia, järjestänyt ohjelmaa ja lähetellyt kutsuja. Yöpuhteinahan tämä projekti on tietysti hoidettu, vaan kuka sitä unta kaipaakaan (minä!!!). 

En silti valita, koska (lapsuudenaikaista itseäni siteeraten) vähänkö siistiä!  
 
Ensin kirjoitin tämmöisen kirjan, joka on jonkun muunkin mielestä julkaisun arvoinen. Sitten pystyin kustantamaan sen itse. Matkan varrella opin (noin sadan muun kirjan kustantamiseen liittyvän yksityiskohdan lisäksi), että tunnen ihan älyttömän taitavia ja avuliaita ihmisiä – joita ilman tätä kirjaa ei olisi julkaistu.

Nyt kemuja ja tiedotustilaisuutta järjestäessäni totesin, että esikoiskirjan julkaisua juhlii vain kerran, joten miksen samantien järjestäisi kunnon bileet. Sniiduillaan sitten muusta. Olen myös reippaasti päättänyt kehdata kysyä apua – ja sitä myös saanut. (Kiitos KAIKKI te ihanat, tiedätte kyllä keitä olette!) 

Joten kuulkaa, on tässä todellakin aihetta juhlia.

Ps. Kaksi ensimmäistä Suomen kirjastopalvelun (eli käytännössä Bookyn) kautta tilattua kirjaa on nyt lähetetty kirjastoille. Jos haluatte lukea kirjan ja jelppiä, niin tehkäähän oman kuntanne/kaupunkinne kirjastolle hankintaehdotus Kohtauksia-lyhytproosateoksesta. Monilla kirjastoilla on sitä varten simppeli nettilomakekin. 

Wohoo! Painoin tänään "Lähetä" ja kuittasin samalla vedoksen olevan kunnossa ja valmis painoon. Lopultakin.

Painoaikataulu venyi alustavasti suunnitellusta kolmisen viikkoa: ylimääräisiä päiviä söi ensin alv-rekisteröinnin odottelu ja sitten kuvamuodossa olevien kansitekstien ongelmat, jotka ilmenivät vasta näyttövedosvaiheessa. Mutta nyt kuvamuodossa olleet tekstit on vektoroitu ja näyttää siltä, että muutkin esteet on selätetty (ainakin hetkellisesti ennen kuin uusia taas ilmenee)... joten pitäkää peukkuja!

Tällä hetkellä eniten jännittää, toimiiko kirja sidotussa muodossa, kun se on niin olemattoman ohut. Kohtauksia on 72-sivuinen lyhytproosateos, jossa paino on todellakin sanalla LYHYT. Novelleja ja katkelmia on kaikkiaan 23, eli tekstejä on kyllä monta, mutta useimmat ovat vain yhden tai kahden sivun pituisia. Tämmöinen tiiviin ilmaisun (mutta pitkien lauseiden) ystävä ajattelee, että kyllä siinä sivun mitassakin aina yhden "maailman" ehtii kuvata. 

Jos tiuhempi kirjakuulumisten päivitys kiinnostaa, ota seurantaan Instagram-tili @kohtauksia_ 

Tiedättekö mikä on blurb? No, en minäkään tiennyt ennen tätä projektia. 
Blurb on kirjan kanteen painettu suositus tai kommentti, jonka yleensä antaa media, toinen kirjailija tai muu arvostettu taho, kuten minun tapauksessani somevaikuttaja Jenni Rotonen: 

“Elämänmakuisia kohtaamisia, inhimillisyyden hetkiä ja virkistävää rehellisyyttä. Kurkelan tarinat ja katkelmat ovat kiinnostava sekoitus samaistuttavuutta ja yllätyksellisyyttä.” 
– Jenni Rotonen, Pupulandia

Sain siis kirjani kohderyhmän hyvin tuntemalta vaikuttajalta kirjan kanteen suosituksen. Jippijaijei! 

Isoin riemu syntyi tietysti siitä, että Pupulandia-blogistaan ja -somekanavistaan sekä Afterwork-podcastista tunnettu Jenni tykkäsi kirjastani niin paljon, että suostui sitä suosittelemaan.  <3 Kiitos Jenni! 

Toinen riemu siitä, että olin henkisesti päättänyt ottaa isomman painosmäärän, jos saan kansisuosituksen, ja pienemmän, jos en saa.

Kohtauksia-teoksen painos tulee siis olemaan 500 kappaletta. Se on indie-kirjalle paljon.
 
Alun perin tarkoitukseni oli tehdä tämä kirja puhtaasti itselleni: halusin tehdä teksteistäni kirjan omaksi ilokseni ja saada teoksen fyysisenä laadukkaana esineenä käsiini. Halusin, koska kokoelma oli mielestäni sen arvoinen ja koska kerrankin saatoin sen tehdä (kiitos viime vuoden järkyttävän korkean veroprosentin ja siitä johtuneiden palautusten, joista enemmän edellisessä postauksessa).  

Koska "books-on-demand"-tyyppiset palvelut eivät tarjoa niin kustomoitua palvelua kuin halusin (tai ainakaan sellaisella kustannusrakenteella kuin halusin) päädyin toteutuksessa perinteiseen kirjapainoon.

Kirjapainot taas eivät käytännössä paina alle 50 kappaleen painoksia. Ja koska 50 kappaletta maksaa suunnilleen saman verran kuin 500 kappaletta, päädyin siihen että tilaan kirjaa joko 250 tai 500 kappaletta. 

Kustannusten ero on ihan minimaalinen, joten syy pienemmän painoksen ottamiselle olisi ollut ennen kaikkea varastotilan rajallisuus. Asun kerrostalossa melko suppeissa neliöissä, ja vaatekaapin alaosa on jo täynnä kenkiä. Sinne ei siis mahdu viittä metriä kirjoja. 

Onnekseni minulla on uhrautuvaiset vanhemmat, joilla on talossaan kaksi varastoa. Sain nimittäin luvan majoittaa kirjalaatikkoni toiseen niistä ainakin väliaikaisesti. 

Saattaa olla että osa kirjoista jää "ilahduttamaan" vanhempiani, jos myynti ei ota luonnistuakseen. Mutta ainahan niistä voi rakentaa vaikka jalat kirjoituspöytään ;) 

Ensi viikolla lähtee. Painoon nimittäin. Wish me luck!
​