Sain blurbin! (Kohtauksia on "virkistävän rehellinen" lyhytproosakokoelma)

Tiedättekö mikä on blurb? No, en minäkään tiennyt ennen tätä projektia. 
Blurb on kirjan kanteen painettu suositus tai kommentti, jonka yleensä antaa media, toinen kirjailija tai muu arvostettu taho, kuten minun tapauksessani somevaikuttaja Jenni Rotonen: 

“Elämänmakuisia kohtaamisia, inhimillisyyden hetkiä ja virkistävää rehellisyyttä. Kurkelan tarinat ja katkelmat ovat kiinnostava sekoitus samaistuttavuutta ja yllätyksellisyyttä.” 
– Jenni Rotonen, Pupulandia

Sain siis kirjani kohderyhmän hyvin tuntemalta vaikuttajalta kirjan kanteen suosituksen. Jippijaijei! 

Isoin riemu syntyi tietysti siitä, että Pupulandia-blogistaan ja -somekanavistaan sekä Afterwork-podcastista tunnettu Jenni tykkäsi kirjastani niin paljon, että suostui sitä suosittelemaan.  <3 Kiitos Jenni! 

Toinen riemu siitä, että olin henkisesti päättänyt ottaa isomman painosmäärän, jos saan kansisuosituksen, ja pienemmän, jos en saa.

Kohtauksia-teoksen painos tulee siis olemaan 500 kappaletta. Se on indie-kirjalle paljon.
 
Alun perin tarkoitukseni oli tehdä tämä kirja puhtaasti itselleni: halusin tehdä teksteistäni kirjan omaksi ilokseni ja saada teoksen fyysisenä laadukkaana esineenä käsiini. Halusin, koska kokoelma oli mielestäni sen arvoinen ja koska kerrankin saatoin sen tehdä (kiitos viime vuoden järkyttävän korkean veroprosentin ja siitä johtuneiden palautusten, joista enemmän edellisessä postauksessa).  

Koska "books-on-demand"-tyyppiset palvelut eivät tarjoa niin kustomoitua palvelua kuin halusin (tai ainakaan sellaisella kustannusrakenteella kuin halusin) päädyin toteutuksessa perinteiseen kirjapainoon.

Kirjapainot taas eivät käytännössä paina alle 50 kappaleen painoksia. Ja koska 50 kappaletta maksaa suunnilleen saman verran kuin 500 kappaletta, päädyin siihen että tilaan kirjaa joko 250 tai 500 kappaletta. 

Kustannusten ero on ihan minimaalinen, joten syy pienemmän painoksen ottamiselle olisi ollut ennen kaikkea varastotilan rajallisuus. Asun kerrostalossa melko suppeissa neliöissä, ja vaatekaapin alaosa on jo täynnä kenkiä. Sinne ei siis mahdu viittä metriä kirjoja. 

Onnekseni minulla on uhrautuvaiset vanhemmat, joilla on talossaan kaksi varastoa. Sain nimittäin luvan majoittaa kirjalaatikkoni toiseen niistä ainakin väliaikaisesti. 

Saattaa olla että osa kirjoista jää "ilahduttamaan" vanhempiani, jos myynti ei ota luonnistuakseen. Mutta ainahan niistä voi rakentaa vaikka jalat kirjoituspöytään ;) 

Ensi viikolla lähtee. Painoon nimittäin. Wish me luck!
​