"Tiloja-runoteos on keskeytysten kirjallisuutta"

Kuva: Kreetta Järvenpää

Tiloja on nyt julkaistu! Ja millaiset ystävänpäiväjulkkarit sillä olikaan! Runoesityksiä, kukkaworkshop. Iloa ja ihmisiä. Ruokaa ja juomaa.
Teki hyvää sielulle. 

Mistä Tiloja-kirja kertoo? 
Tiloja koostuu runouden ja lyhytproosan vuoropuhelusta, teksteistä yli kahdelta vuosikymmeneltä. Se kuljettaa lukijan kaksikymppisen kirjoittajan matkassa Turun Aurajoen rannoilta nelikymppisen lapsiperhe-elämän taistoihin ja lopulta kahdeksankymppisen ihmiselämän viimeisten hetkien äärelle.

Ehkä pikemmin kuin runoudeksi, kutsuisin kirjaa "keskeytysten kirjallisuudeksi." Ruuhkavuosien ja läheisen saattohoidon mankelissa tilan löytäminen kirjoittamiselle ei nimittäin ollut aina ihan yksinkertaista.

Kipuilin melko paljonkin sen suhteen, ettei kirjoita romaania enkä edes lyhytproosaa. Olikin iso oivallus ymmärtää, että jatkuvasta keskeytetyksi tulemisesta johtuva tekstin fragmentaarisuus voi olla myös eräällä tavoin “naiserityistä”. Ja ettei se välttämättä ole heikkous, sillä niin ne lauseet katkeavat ruuhkavuosissa monella lukijallakin. 

Runoja voi siis lukea yksittäinkin, mutta teoksena niistä muodostuu kokonaisuus, jossa osioiden välillä  kulkevat säikeet kutovat kirjan punaisen langan. Ehkä sitä elämänkaareksikin voisi kutsua. 

Kirjan nimi on monimerkityksellinen, mutta tutkii ennen kaikkea ihmisen sisäisiä tiloja:

• Nuoren aikuisen haparointia ja itsensä etsimistä.
• Identiteetin muuttumista ja ruuhkavuosien joskus raastaviakin tunteita.
• Ikääntymisen ja luopumisen teemoja.
• Epävarman maailman aiheuttamia poikkeustiloja.

Etkö yleensä lue runoutta? 
Ajattelen, että Tiloja sopii erinomaisesti myös sinulle, jotka et tavallisesti tartu runouteen. Elämänkaarta lempein silmin tarkasteleva teos voisi sopia myös lahjana elämän käännekohtiin: valmistuvalle, äidille tai ikääntyvälle läheiselle.